Päivitetty versio Hämeenlinna Tigersin miesten joukkueen puolustuksen komentajan eli puolustuksen koordinaattoriin Juha-Matti ”Jasu” Jokisen esittelystä. Artikkeli on julkaistu ensimmäsen kerran 15.8.2021 mutta tässä siis hieman päivitettynä ja tuoreilla ajatuksilla.
Olet jefukansalle tuttu näky sivurajalta. Kerro taustastasi amerikkalaisen jalkapallon parissa?
Taustaa lajin parista löytyy eri rooleista ja pitkältä ajalta. Pelikokemusta on kertynyt eri pelipaikoilta, eri sarjatasoilta ja maajoukkueesta. Pelipaikkoina oli pääosin puolustuksen takakenttä ja tukimies. Hyökkäyksen puolellakin olen pelannut skill-paikkoja. Valmentajana olen ollut päävalmentaja, puolustuksen koordinaattori ja DB-valmentaja eri sarjatasoilla ja U19-maajoukkueessa. Olen myös jefu-fani. Seuraan innokkaasti Suomen sarjoja, yliopistopalloa ja NFL:ää.
Miten päädyit aikoinaan lajin pariin?
Konkreettisen ensikosketuksen lajiin sain vaihto-oppilaana Washingtonin osavaltiosta South Whidbey high schoolista. Siltä reissulta palatessa Hämeenlinnassa oli perustettu Tigers ja sillä tiellä ollaan.
Miten laji ja sen harjoittelu on mielestäsi kehittynyt niin Suomessa kuin erityisesti Hämeenlinnassa?
Laji muuttuu Suomessa samanlailla kuin muuallakin. Pitkään on hyökkäyksissä käytetty usean WR:n avoimia muodostelmia ja heittopeli on painottunut. Viime aikoina TE:t ja FB:t ovat tehneet paluuta ja viime kaudella Vaahteraliigassakin useampi joukkue menestyksellä käytti raskaampia muotoja. Heittoa vastaan puolustukset ovat pitkään käyttäneet usean DB:n ryhmityksiä mutta ehkä nyt pelikirjoihin palaavat perinteiset ”nelikolmoset”. Suomessa toki, molemmin puolin palloa, oleellista on pelaajamateriaali joka on käytössä. Useinkaan se ei ole riittävä toteuttaa ”trendin” mukaista peliä, ei varsinkaan alemmissa sarjoissa.
Harjoittelussa meillä painottuukin lajille tärkeät perusteet. Niiden myötä voidaan rakentaa pelaajien kykyä pelata turvallisesti ja tuloksekkaasti. Valmentamisessa on hienoa kun voi jakaa omaa osaamista ja nähdä pelaajien kehittyvän ja menestyvän omassa joukkueessa, maajoukkueissa tai korkeimmilla sarjatasoilla. Valmentaminen on ryhmätyötä ja meillä on nytkin koossa hyvä valmennusryhmä. Lisäksi meillä on hyvät harjoitteluolosuhteet ja paljon harjoitusvälineitä. Nämä antavat mahdollisuuden harjoitella laadukkaasti.
Hienoimmat muistosi lajin parissa?
Kyllä kaikki maajoukkuereissut ovat jääneet mieleen. Leirit ja turnaukset ovat intensiivistä hommaa. -97 Bolzanon EM-kisoissa jäänyt mieleen puolustus, joka oikeasti osasi toteuttaa omaa systeemiään. Siellä saattoi luottaa siihen että jokainen tekee oman hommansa ja pelaaminen oli helppoa. U19 maajoukkue reissuista jäänyt mieleen staffien hyvä yhteishenki ja tekemisen meininki. Noissa joukkueissa oli myös paljon hyviä, nuoria pelaajia, jotka ovat tämän päivän kärkipelaajia ja -valmentajia. Tärkeintä kuitenkin on vuosien aikana lajin parissa syntyneet kaveri- ja ystävyyssuhteet. Vanhojen joukkuekavereiden ja vastustajien kohtaamiset ja jorinat on aina yhtä hauskoja.
Olet siirtynyt pelaajasta valmentajaksi ja jokaisella pelaajalla on valmentaja, joka on erityisesti jäänyt mieleen, onko sinulla tällaista esikuvaa?
Juha Liedes tuli aikoinaan Hämeenlinnaan valmentajaksi ja toi Tigersiin tavoitteellisen ja organisoidun harjoittelun. Juhaa on kiittäminen siitä, että minä ja mun aikalaiset Hämeenlinnassa opittiin pelaamaan. Juhan valmennuksessa minäkin aloin oikeasti urheilemaan. Väitän myös että Juhan “teesit” ovat näkyneet ja näkyvät yhä Hämeenlinnalaisessa “jefukulttuurissa”. Ken Meyer on jäänyt tietysti myös mieleen. Hänestä huokui osaaminen ja kokemus. Ja kun Ken puhui, silloin kuunneltiin.